Kenny begins (Ruotsi-2009)

Tämä elokuva, ei ainakaan meikäläiselle, ennen katsomista antanut kovinkaan mairittelevaa, miellyttävää kuvaa, vaikuttanut kovinkaan viihdyttävältä: ”Perustuu nuorten scifi-tv-sarjaan.” Eli teelmys käppäefektisyydellä, huonolla huumorilla sekä huonoilla henkilöhahmoilla, uumoilin. Mutta tämähän osoittautuikin oikein mainioksi huumoriscifailuksi, jossa jopa näiden sarjojen kompastuskivi, scifistiset rakennelmat olivat yllättävästi paremmanpuoleista tavaraa, huumorikin toimi ja henkilöhahmot olivat joko sopivan tavallisia tai sopivan kreisejä.

Eräs koulukiusattu nuori maapallolta ja vastaava tapaus avaruudesta (avaruuskadettikoulun, vai minkä lie, huonoin oppilas)  törmäävät planeetallamme. Tästä seuraa jouhevaa seikkailua ympäri galaksia, mutta lähinnä maan pinnalla. Oivallisesti rakennetut avaruuspahikset (mm tuuletinpää) ovat kadetin (sekä myöskin pojan että erään tytön) perässä, ja suht useinkin mätetään meininkiä melkoisella otteella, sarjaformaattiinsa nähden.

Hyviä ideoita tulee: Kadettikoulun laite, jossa valmistellaan kokelaita `äärimmäisiin olosuhteisiin’ on kuin huvipuistolaite laitettuna lillumaan avaruuteen, mustista aukoista lasketaan ekologis-futuristista pilaa: ne toimivat kaukaisen planeetan roska”korina”, ja niitä verrataan vessaan. Lisäksi leffasta löytyy punk/uusi aalto-historiallinen lausahdus. Kun maapallon lämpötila alkaa tulivuorenpurkauksen ja maanjäristyksen uhan takia kohota, niin tietokone sanoo kesken muiden lukujen luettelemisen Ebba Grönin biisilausahduksen ”800 grader, du kan lita på mig!” Tämä tuli niin Avaruuden kulman takaa, että ainakin meikäläiselle se aiheutti jonkinaikaista päänpyörittelyä ja naureskelua.

No, jotkut avaruusalukset olivat aika kökön näköisiä, mutta Avaruudessa liikkuva Jäätelökioski kiva idea. Space Ice! Myös se että jäätelötehtaasta oli tehty robottimainen, kylmän kontrollin työpaikka oli onnistunut oivallus.

Woolly Bully! (Tämä on leffassa käytetty, Sam The Sham and The Pharaohsilta napattu, `avaruushuudahdus.`)

Suomalaisia genre-elokuvalehtiä

Suomessa on (ollut) muitakin elokuvalehtiä kuin Filmihullu, Episodi, Lähikuva.. 80-90-luvulla Filmihullua haastoi Tampereen suunnasta La Strada populaarimmalla materiaalillaan. Numeroita tuli melkoisenkin paljon. Toimituskuntaan kuului mm Kari Salminen, Matti Apunen, Antti Selkokari. Spektri-lehdestäkin löytyi juttua esim Walerian Borowczykistä. Boron kuolemaa (2006) ei suomalainen sanomalehdistö muuten juurikaan noteerannut. Eikä kyllä elokuvalehdistökään. Samoin kävi Jesus, `Jess` Francon kuoleman kanssa 2013.

Varsinainen genre-elokuvalehtien (pien)räjähdys tapahtui 80-luvun lopussa ja varsinkin 90-luvun alkupuolella. Ensimmäisenä tuli mm Nalle Virolaisen ja Jouni Hokkasen toimittama Lykantropia (lehden artikkeleista koottiin Roskaelokuvat-kirja). 90-lukua hallitsi tietenkin Gorehound-lehti (jonka toimittajia siirtyi Cineactive-lehden (pari numeroa) ja Elokuva-nimisen lehden (käsitteli uutuusjulkaisuja) kautta Hohto-elokuvalehteen, ja myöhemmin Episodiin. Hohto oli parhaimmillaan todella onnistunut uutuuselokuvien ja genremateriaalin mikstuura. Gorehoundin perintöä piti 2010-luvulla kunniakkaasti Blood Ceremony- magazine. Lehti ei ilmeisesti ilmesty enää, viimeinen (jo käsittääkseni valmis) numero jäi julkaisematta. Gorehoundin vanavedessä ilmestyi suht paljon elokuvapienlehtiä, pääkolmikkona ehkä X-rated, Ahnas ja Fingoria. X-ratedia sai jossain vaiheessa ainakin Helsingin Akateemisesta. Lisäksi muita hienoja julkaisuja olivat mm Pulp, Rauta, Freaks, Ancient, Rip off, Bloodline. Kaksi viimeksimainittua päätoimitti Johan Aspvik (hänellä oli muitakin julkaisuja), oli 90-luvulla tuottelias vaikuttaja elokuvapienlehti`bisneksessä.` Varsinkin Bloodline-lehti ilmestyi usein. Usein ilmestyvä oli myös tuo aikaisemmin mainittu, mm Arto Lappalaisen (pää)toimittama Rauta. Myös Pulpista tuli useita numeroita. Mikään mainituista lehdistä, X-ratedia lukuunottamatta, ei ole enää viime aikoina ilmestynyt ja X-ratedistakin on viime vuosina tullut pikku-pikkupainoksia (muutama kymmen) joita on saanut tilaamalla. 90-luvun genre-elokuva(ja muukin elokuva)-arvostelu-vaikuttajan Jan M. Ekbladin julkaisut (mm Ulvovat verikoirat 1 ja 2, Leffafriikin päiväkirja) lähestyivät jo melkein kirjamuotoa.

Ja jos lopuksi vähän genrejen ohi; Harmillista että Elokuvahistorian yhdistyksen julkaisema Kinohistoria-lehti jäi varmaankin yhteen numeroon, sillä se on ilmestynyt yli kymmenen vuotta sitten, 2003.

Tulossa?

Sekoa, hullua, hämärää. Tää vois olla Suomi-nimi tälle blogille. Ja tällaista, tämäntapaista pitäis olla tulossa.. Kulttuurinhutkijan kokoelmista-palstalla tulen käsittelemään erilaisia varsin marginaalisia kulttuurigenrejä/keräilykohteita joista ensimmäisenä voisi mainita: Olen jo jonkin aikaa kerännyt vanhoja suomalaisia naisten kioskikirjallisuuslehtiä joissa on mukana (ainakin nimessään) kauhuteemaan sujahtavia mielleyhtymiä. (Mm Tohtori Frank-sarjassa on muutamiakin aiheen ympärillä (joskus keskiössäkin) liihoittelevia. Yleensä Frankeissa kauhuaiheina saatananpalvonta, voodoo.) Voodoo on näissä lehdissä yleensäkin vähän `yleisempänäkin`aiheena, saahan silloin samalla sujautettua mukaan myös `etelän romantiikkaa.` Useimmiten lehden nimi huijasi harhaan, mutta joukossa on tullut vastaan muutamia varsin vahvastikin ko teemaan liittyviä lehtiä. Hurjin tähän mennessä vastaantulleista on `Noidan merkki` (Lääkärisarja 4/86), jossa selviää mm se että Kurjajärven kunnanjohtaja Aho-Alpinen (=Paholainen!) on piru, noita, vampyyri! Ja kylän väki pahanpalvonnan pauloissa ja piirissä. Sangen synkkä absurditeetti. (Yhtenä, ja luullakseni varsin vahvana, vaikuttajana näiden kauhuvivahteisten (tai siellä kokonaan liiraten, kuten esim tuo edellä mainittu) lehtien syntyyn Suomessa on ilmeisestikin ollut se että edesmennyt kauhu-ja muugenrekirjailija Kari Nenonen on aikoinaan kirjoittanut näitä naisten romanttisia lukemistoja luultavasti useita kymmeniä.) ”Tutkimukseni” on vielä alkutekijöissään. Materiaalia on jo jonkin verran, mutta suurin hankaluus on se että nämä ko lehdet on kirjoitettu salanimillä (yleensä naispuolisilla) ja kirjailijan varsinainen nimi on yleensä hämärän peitossa. Oli silloin ja on nykyäänkin, tänäänkin. Mutta aluillaan ollaan ja jonkinlainen juttu ko aiheesta on joskus tulossa.. Lisäksi olen suunnitellut Kummat kuviot nimistä palstaa, jossa tulen käymään läpi minulle varsin vierasta taidekenttää, nimittäin maalaustaidetta.

Outoa?

Blogin nimi englanniksi, postaukset suomeksi. Tuo nimirypäs vain näytti hyvältä.

Kaikenlaista kummaa kulttuuria pitäisi täällä minun tulla käsittelemän. Kirjallisuus, kuvanveisto, elokuva, teatteri, arkkitehtuuri…

Oudot kuviot!