Karvat (Suomi-74)

Vuonna 1974, suomalaisen elokuvan aallonpohjassa ei valmistunut kuin kaksi elokuvaa, Spede-tuotanto Viu-hah hah-taja ja Seppo Huunosen ohjaama Karvat. Aallonpohjassa oltiin, mutta onneksi Karvat on loistava elokuva se ja kompensoi tätä karmeutta, suomalaisen elokuvan kriisiä.

Huunonen teki Karvat yleisömenestyselokuvansa (mutta ei kovinkaan kriitikkomenestys) Lampaansyöjät jälkeen ja ennen viimeistä elokuvaansa, huonoa ja epäonnistunutta Piilopirttiä. Eli ’vain’ kolme elokuvaa…

Mutta onneksi tosiaan on Karvat! Se on suomalaisittain (ja miksei `maailmallisestikin’) onnistuneen erikoinen elokuva; `tavallinen, tavallisen näköinen työtön (kaljuuntuva, pyöristyvä pieni) mies surrealistisena supermiehenä`-kuvaus, jonkinlainen James Bond-parodia, avantgardistinen, mainos ja mykkäelokuvan ratkaisuja käyttävä yhtäaikaa humoristinen sekä kylmän kliininen. Onnistuminen.

Tämä onnistuneisuus ei kyllä säteillyt aikoinaan kumpaankaan puoleen, ei yleisöön eikä varsinkaan kriitikoihin, molemmat puolet vierastivat elokuvaa vahvasti. Kriitikot lyttäsivät `sekavan juonen` roskakoriin (yksi syy tähän voi olla se että Karvat perustuu samaan (kioski)kirjaan kuin Suuren Godardin Hullu Pierrot, eli Lionel Whiten Kohti perikatoa (Obsession)): Pekka Halme on työtön mies jota ei kukaan ymmärrä, vaimo varsinkaan. Kännisten ja paljaspintaistenkin designtalojuhlien jälkeen Pekka lähtee viemään lastenvahtia (jonka kainalokarvoihin(! siitä nimi!) hän oli jo aiemmin kohdistanut kiinnostusta.) kotiinsa. Tästä alkaa seksin ja väkivallan täyteinen surrealistinen matka, sillä Pekka ei enää palaa kotiin, vaan jää lapsenvahdin asunnolle, josta tapahtumat kumuloituvat: ensiksi tuo mainittu surrealismi, sitä on matkan varrelle sijoiteltu enemmänkin (esim elokuvan loppu on ihan täyttä sitä), ja lopun lisäksi elokuvasta yleensä mainitaan (ja syystä) heti lapsenvahdin asunnolle saavuttaessa tapahtuva surrealistinen seksikohtaus joka on toteutettu toisiinsa kietoutuvilla nenäliinoilla!! Huikeaa. Tämän jälkeen asunnosta löytyy ruumis ja salkullinen seteleitä ja pariskunta pakenee Espanjaan, jossa aikansa ökyillään, sekstaillaan ja ryypätään (tätä viimeksimainittua kuvataan paljon, ja edellistäkin paljon), sekä väkivallantekojakin (elokuva sai K-18-luokituksen, harvinaista Suomessa silloin) tapahtuu. Joten pitää taas palata Suomeen..

Jossa sitten tapahtuu lisää, ja yhä omituisempaa: Näemme mm Viktor Kallborrekin (eli Eeki Mantereen) full frontal-ruumiin, gangsterikääpiön ja Ihmepähkinän!! Näistä kaikista luetelluista (ja lukemattomista muista) elokuvaan heitetyistä asioista teoksesta ei tule kriitikoiden julistamaa sekavaa sotkua, vaan siitä muodostuu erittäinkin linjakas outoilu, jossa palaset löytävät paikkansa.