Crazy kids of the war -Hurjat sotasankarit (Ita-67)

(Huonolla) huumorilla natseja vastaan. Hurjat sotasankarit (elokuvalla myös nimi Crazy soldiers of the war) on suomalainen elokuvateatteri ja vhs-nimi tälle Stenon eli Stefano Vanzinan ohjaamalle natsipölvästelylle, eli sodanaikaisia Saksa-solttuja, ja varsinkin solttupomoja solvataan oikein olan takaa.

Laulaja(mm Lui-kappale)/näyttelijä Rita Pavone esittää tässä, kuinka ollakaan kapakkalaulajaa (laulaa kyllä muuallakin, oikeastaan missä tahansa), Terence Hill keksijää ja Jess Hahn amerikkalaista lentäjää, jotka yhdessä (enimmäkseen) ja erikseen pakenevat saksalaisia joukkoja erilaisin kulkupelein, autolla, aasivaunuilla sekä pitkiä matkoja maata(!) pitkin rullaavalla lentokoneella. Autotakaa-ajokohtaus tuottaa `oivallisen` hidastuskeinon: Heitellään erilaisia autonosia (mm penkit, katot, ovet) tielle niin takaa-ajajat joutuvat ne tieltä pois siirtämään, tai ainakin kiertämään. Ja näin tapahtuukin, mutta siinäpä ei olekaan kaikki! Sillä takaa-ajajat keräävät kaikki osat kyytiin, sillä onhan sentään kyseessä Mersu! Lopuksi jäljelle jääneelle autokasalle pidetään saksalaisten toimesta oikein itkuiset hautajaiset, Mersu-merkkiä kohottaen.

Elokuva on paljolti juuri tämäntapaista huumoria, vähän kuin mykkäelokuvien, keystone copsien-tyylistä, mutta paljon paljon tyhmempää. Rita Pavonen kapakkalaulukohtauksessa hän yhtäkkiä näyttää saksasotilaalle Hitlerin kuvaa, jolloin hemmo nousee ylös ja tyrmääntyy törmätessään lamppuun, toiselle hän juottaa olutta valtavasta vaasista ja miehen maha kasvaa vauhdikkaasti kuin ilmapallo. Yksi pitää puhetta Hitleristä ja toinen tollo keskeyttää puheen joka kerta Heil-huudahduksella kun Hitlerin nimi mainitaaan.. Muutenkin heilahtavat Heil-kädet kaatavat kaveria kumoon joukko-osastoissa.. Saksasotilaat ja varsinkin pomot onkin kuvattu natsipöljäilyiden perustavarana, joko typerätukkaisina tynnyreinä tai sitten kuivakkoina käppyröinä. Syöminen on elokuvassa isohkona teemana. Jenkkilentäjältä ammutaan lentäessään voileipä kädestä, ja italialaiskomedioiden peruskama, munkkiluostari ( `olemme omistautuneet syömiselle`) ja munkit, sekä tietenkin munkiksi pukeutuminen pakomatkalla on elokuvassa isossa osassa.

Hillin esittämä keksijä on ilmeisesti keksinyt jonkunlaisen ohjuksen, eli dildon, säilykeputkilon ja jättimäisen kuulakärkikynän muotoisen muovipönikän ja tämän ilotulitusraketin (teho tällaista, paitsi että onnistuu saamaan sateen aikaan kuivuuteen) menoa ja lentoa `ihaillaan` pari kertaa.

Kyllä tämän tyhmyydessään katsoo, ja natsihöykytys on välillä onnistunutta natsitolloilua.

 

 

 

 

Mainokset