Nightmare Alley (Usa-47)

Äsken käytiin Krapula-aukiolla, ja nyt vieraillaan Painajaiskujalla!: Sirkuksen selvänäkijä (Tyrone Power) antaa pullon pontikkaa paikan alkoholisoituneelle friikkiesiintyjälle, joka kuolee yön aikana. Miehen kuolema ja pullo painavat miehen mieltä kun hänestä tulee yhä taitavampi ja taitavampi ja yhä suositumpi ja suositumpi selvänäkijä-ennustajaesiintyjä. Esiintymispaikat komistuvat.

Jonkinlaisen sirkusnoirin ja sirkuselokuvan psykodraamasekoitus kipakalla hyppysellisellä Freaks-elokuvaa. Aluksi sirkusmaailma vähän jumitutti, mutta kierrokset ja kerrokset synkkenevät kun mukaan liukuu petosyritystä psykiatrin kanssa, huijaususkonnollisuutta ja alkoholismia. Elokuva pikkuisen liian pitkä, mutta ehtiipä ottamaan kaikki teemat hyvin ja uskottavasti kyytiin. Power on loistava huijarista hirviöksi-hahmona. Lopussa epätoivoa sekä tilkka toivoa.

 

Hangover Square (Usa-45)

Loistava Laird Cregar esittää kuuluisaa säveltäjää/konserttipianistia joka joskus, aina ajoittain myöskin mellastaa murhaajana öisen Lontoon meteleissä. Puolisokeana, muistamattomana murhaajana..

Isokokoinen Cregar oli myös näyttelijätaidoltaan suurta luokkaa. (Häntä voi verrata myöhäisempään näyttelijään Victor Buonoon.) Tässä hän joutuu huijaavan naislaulajattaren ja häntä yhtä lailla huijaavan managerinsa petospyöritykseen. Parivaljakko, nainen varsinkin, kehuu säveltäjäpianistin taitoja ja kappaleita (ja syystäkin), mutta alkaa ryöstämään tämän sävellyksiä omiin tarkoituksiinsa, omiin esityksiinsä, omina kappaleinaan. Miehen tästä mitään tietämättä. Ja käskee miehen vain tehdä uusia sävellyksiä, samaa tarkoitusta varten. Tässä auttaa se, että hän esittää myös muka rakastuneensa mieheen suuresti. Ja säveltäjämme syöksyy hänellekin aikanaan avautuvaan, petosrakkauden syövereihin. Ja syöksyy myös yhä uudestaan vanhan Lontoon kaduille pahat mielessään.. Ja `herätessään` ei mitään mielessään.. Cregar esittää sekä rakastuvaa miestä, mustasukkaista miestä, murhaavaa miestä todella taitavalla vaihtelevuudella.

Elokuvan erikoisuutena on tuli: elokuva alkaa murhalla/tulipalolla, elokuvassa vietetään Guy Fawkes yötä kokkoineen ja elokuva päättyy todella tuliseen konserttisalin pianokonserttiin. Kaikki kohtaukset ovat sopivan pitkiä ja sijoitettu mietittyihin paikkoihin sekä  toteutettu aidonoloisen taitavasti.

Cregarin ura oli upea, mutta valitettavan lyhyt. Hän kuoli vain noin kolmikymppisenä, ilmeisesti laihduttamisen, lääkkeiden, leikkauksien aiheuttamaan sydänkohtaukseen.

 

 

 

 

Lapin Laki

Rovaniemeläisen Jussi Hiltusen esikoispitkä-ohjaus Armoton Maa (Law of The Land vrt tuo mainittu Lapin Laki) on liian `geneerisniminen` ja juoneltaan liian liioitteleva (Lapissa ei ole kohta kuin roistoja, poliiseja ei juurikaan ole (no, viimeksimainittu yhä todempaa) ja komeita maisemia, totta tämäkin).

Mutta tuo liioittelu sopii jollakin lailla tähän isän ja poikien (isä vastaan pojat ja varsinkin poika vastaan poika) maahan ja maailmaan. Mutta vaikka juoni onkin liioittelua, niin näytteleminen se vasta sopiikin: yllättävästi(?) varsinkin Ville Virtanen isänä ja eläköityneenä poliisina ja Antti Holma rikollispoikana näyttelevät hyvin jopa omalla tavallaan hillitysti. Isällä on perinteen mukaan tietenkin omat menneisyysmurheensa.

Erikoista onkin että esikoisohjaaja saa näin tunnettuja näyttelijöitä esikoiselokuvaansa. Ville Virtanenhan on esiintynyt Hiltusen edellisessä lyhytelokuvassa Talvisydän (Winterheart), mutta on hienoa että tämä Lappiauteur on saanut tähän uutuuselokuvaansa sellaisia ruotsalaistähtiä kuin Malin Buska ja Pernilla August ja Suomesta lisäksi vielä Outi Mäenpään. Nää on enemmän kyllä vilahteluja, mutta kumminkin.. Hiltusella on jo pientä elokuvallista ulkomaastatusta, siihen viittaavat nuo elokuvien enkkunimetkin.

Attack of the giant leeches (Usa-59)

`..ja letku letkeä..` Gene ja Roger Cormanin tuottamassa elokuvassa letkutursas vetää suokylän väkeä (kylä/paikallispoliisin-kylä/paikallispomon mielestä `swamp trashia`) suojärven syvyyksiin. Siellä luolan lattialla lonkeromonsteri sitten heitä puolielävinä makuuttaa ja imee heistä näillä ulokkeillaan elämännesteet itseensä. Elokuvan loppu varsin synkkä.

Jäykkää jännitystä. Elokuva on (k)ankeaa ja kömpelöä jännitystä, mutta tämän ajan tuotoksiin, tähän tarinaan ja tunnelmaan tällainen verkkainen jännitys välillä sopii. Nyt sopii. Varsinkin kun elokuvan pituus on niin armollinen. Tunnin täräys.

P.S. Letkumonsterin ulokkeet juuri niin sopivan löysällä/tiukalla että pitävät katsojan letkuissaan, lonkeroissaan..

Alienapatiaa

Alien Outlaw(Usa-88)-elokuvassa Zombi-alienit ajavat autolla ja ratsastavat hevosilla… Hei, hold your horses, liioitttelin, auto vain pannaan p*skaksi heidän toimestaan… kuullanpa yhden alien-zombin kuorsaustakin heinäladosta…

Alussa piirretty avaruusalus piirretyllä taivaalla syöksyy veteen ja kohta nämä zombimaiset alieenit ”mellastavat” maaseudulla… Mitään goreen viittaavaakaan ei näytetä…

Nuori nainen on pyssysankari-showesiintyjä. Hänen ampumataitojaan ei paljonkaan näytetä, esitystään etenkään. Sen sijaan näytetään juurta jaksain keskustelu uuden managerin kanssa. Juurta jaksain näytetään myös kahden tyypin onginta-ammuskelusessio luonnon keskellä. He harrastavat ”metsästystä.” ”Kivaa” älyttömyyttä kohtaukseen tuo toisen tyypin metsästysasu: bokserit, pyssy, panosvyö ja buutsit.

Jähmeää jännitystä, jähmeää toimintaa.. Elokuvan keskustelut, varsinkin pääparin, suoritetaan tönkkösuolamuikkujäykkinä toisiaan vasten. ”Elokuvallisina” ”edistysaskeleina” voidaan pitää sitä että nämä astronautin- sukeltajan-samurain”(?)-intiaanin sekoittavat alieenit ovat pinnan alta zombimaisia olentoja ja siitä että nämä ratsastavat lännenelokuvamaisesti (`nykyajassa` ollaan) hevosilla. No, ei voida. Tai no voidaan pitää, pitkin hampain…

P.S. 1 Kirjoittamani perusteella voisi luulla että tää on kivaa, sujuvaa roskaa, mutta elokuvan ” tempo” on äärimmäisen, äärimmäisen hidas… … Eli arvoisat mahdolliset katsojakollegat, teitä on varoitettu!

P.S. 2 Sinänsä DVD-levittäjältä viitseliästä, että extroissa on mukana elokuvan lehdistötilaisuus kuvauspaikan päällä, pikkukaupungin, maaseudun syleilyssä. (Tästä tuhnusta on tehty sellainenkin, ja siellä on paljon porukkaa!) Elokuvakokemuksen jälkeen en jaksanut sitä katsoa (koskaan?). Onkohan siellä painotettu `että, olkaa huoletta, mitään kauheuksia ei elokuvassa tulla näyttämään…`

Leffa jää varmasti kokoelmaani!