The Harem (Ita-67)

Italoprovokaattori Marco Ferrerin alkupäätuotanto The Harem on tylsä ja julma tarina älyttömistä ihastuksista, pöyristyttävästä `huumorista`ja kummankin sukupuolen julmuudesta.

Carrol Bakerin esittämä etäinen, aneeminen, väritön, kylmä, kalsea, glooriaton (no viimeksimainittua ei, glooriaa löytyy, mutta se tuo seksittömyyden) mutta julma nainen  pitää kolmea miestä rakkauslieassaan. Kuten tuosta adjektiiviluettelosta voi päätellä, asiaa voi, eikun pitää ihmetellä.. Eli jonkinlainen löysä haaremi on kyseessä. Loppua kohden haaremi tiivistyy erään saaren palatsiin ja lähiluontoon.. veneen alustaa myöden.. Myös juoni tiivistyy julmaan, absurdiin loppuunsa.

Suurin osa elokuvasta on tylsää haaremointia, jonka elokuvan loppu tylyn tylsästi, julman typerästi, typerän julmalla huumorilla leikkaa ja lopettaa. Tylsä, julma elokuva. Mutta nämä julmat vastakkaisuudet (sukupuolet, alku ja loppu) tekevät tästä elokuvan joka takuulla jää mieleen. Toistuvilla katselukerroilla poraudutaan yhä enemmän tylsyyden, julmuuden läpi ja elokuva saa tanakkuutta, voimaa, vaikuttavauutta. Tylsyyden kaivanta. Julmuuden kaivanta. Eräänlainen mestariteos.

Fernando Di Leon mestariteoksen Caliber 9.ssä loistavan rosvoroolin heittävä Gastone Moschin heittää tässä taas vastaavasti loistavan kylmän, jopa jäätävän, ainakin hyytävän  hölmön hömelön `huumoriroolin.` (Elokuvajaisia)

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s