Satan`s Blade (Usa-84)

Harvassa slasherissa on pankkiryöstö, ja tämä vielä alkaa sillä. Ja ryöstön suorittavat kaksi naamioitunutta naista. (Ja ampuvat pankin kaksi naistyöntekijää.) Sitten metsämökille rahojen kanssa odottelemaan.. Mutta mökistä muodostuukin murhamökki, rahoja ei aleta jakamaan.. Mysteerimies (`Mountain man?`) puukkoineen ilmestyy.. Ja sitten saapuvatkin poliisit paikalle, mutta mysteerimies poissa, naiset paikalla, hengettöminä.. Ja tämä kaikki ensimmäisen kymmenen minuutin aikana.

”It`s nice, but spooky.” ”I think this is going to be one of those nights.” Sitten seuraakin se tavallinen slashertarina. Murhamökki on eräs talvisten vuoristoseutujen vuokramökeistä, eikä poliisien mielestä sitä kannata sulkea, vaikka siellä viime yönä nämä kauheudet tapahtuivatkin! Ja sitä paitsi, nyt on kova talvisesonki, ja nuorisoporukoita (kuinkas muutenkaan) on respa ja tienoot tulvillaan.. Ja aina kun tappoja tapahtuu, niin muuten kovakalainen järvikin kuolee siksi päiväksi, kalasaalista ei saada silloin.. (”Battle continues!” ”Legend continues!”…)

Huonosti näytelty, suht verinen slasherhömelöinti, kesä, korjaan talvigoreilu. Keskivertoslasher. Ehkä vähän ylikin.  Dialogissa välillä ihan onnistunutta vitsinkulmaa, ideankulmaa.

P.S. Elokuvan viimeinen vartti ihan jännittävää, tiukkaa mellastusta ja leffan läpileikkaava, läpilentävä linjaidea (`Satans Blade`) on yllättävänkin (kökön) onnistunut, vaikkakaan ei olekaan ihan uniikki idea. Veitsi on vietti ja viesti…

Revenge of the Zombies (Usa-43)

”What was that?”  ”They are just zombies.” John Carradine pääosittaa tätä `Zombit Natsien supersotilaina`-saagaa. Hän on tietty juuri se Zombitohtori, Natsitohtori, joka tekee näitä. Tämä Natsiteema on kuitenkin yllättävän vähäinen sivujuoni tässä, toisin kuin mainostetaan. Natsizombit vain vähän marssivat metsässä hassun torvimusiikkimarssailun tahdissa, hakkaavat hitaasti hakuilla hautausmaalla ja nauloja arkkuun. Elokuvan nimen mukainen yleisempi Zombiteema näyttele sitten isompaa osaa. Se varsinainen pääjuoni on tämä: Veli ystävineen tule katsomaan siskoaan joka on `kuollut hämäräperäisesti` kesken kukkeinta nuoruuttaan juurikin tämän mainitun zombitohtorin tiluksilla. Sisko siellä sitte makaa kuolleena, zombailee, makaa kuolleena, zombailee..

Tää on näitä jollakin lailla toimivia tunnin kauhupläjäyksiä joita tehtiin paljon 30 ja 40-luvuilla. Useaan kertaan laahaava, tunnin kestostaan huolimatta. Carradine on hyvä.

 

 

Suburban Sasquatch (Usa-2004)

Bigfuutti mellastaa metsissä ja pikkukaupungissa Elokuva on äärimmäisen kökkö, mutta jokin juju tässä on. Tietokone-efektit ovat suloisen, ihastuttavan kökköjä ja keveitä: Kun Biggis nostaa esim autoa, puunrunkoa, kiveä niin tältä se näyttää: Maisemaan päälleteipatut objektit leijuvat hitaasti huojuen..

Lisäksi Isojalka muuttuu usein näkymättömäksi, mutta hänelläpä on perässään intiaaninainen lelujalokivillä varustetuilla nuolillaan. Mutta osuupa nainen hyvin tai huonosti, Otus jatkaa mellastamistaan. Tällä saadaan elokuvaan mittaa..

Hirviön huudot koko elokuvan ajan kuin huonosti pyörivien propellien urinaa (tai vatsavaivoja), jotain ideantynkiä on heitetty sinne ja tänne, ihan kivaa, kevyttä kesägorea…

”Magical beans don`t exist.”

The Mole People – Kätketty Maailma (Usa-56)

Maan alta ei nyt ehkä ihan Uutta Maailmaa löydy, mutta Kaupunki ja kansa(t) kuitenkin..

”In archealogy all things are possible.” Mutta silti: ”So many questions.. So many questions…” Elokuvan alussa kalifornialainen `professori` halaa ja hivelee hurmiossa muovista maapalloa ja ilmaa ja kertoilee että `elämmekin ehkä maapallon sisällä omine aurinkoinemme ja kuinemme jne.`  Suuressa Idässä tutkijat löytävät Lumivuoren syvyyksistä muinaisten myyräihmisten ja sumerilaisten asuttaman kaupungin. Seuraa  yllättävänkin mainiota roskaa jonkinlaisella sanomallakin saostettuna (silloinhan roska parhaimmillaan). Ekana mainitut ovat orjia ja toiset isäntiä. Ja maanpäälliset ihmiset käsitetään tietenkin uusiksi isänniksi, jopa jumaliksi.. ”You are talking about Heaven, My Lord?” ”Maybe I am.. Maybe I am…”

Mutta vastustustakin tietenkin löytyy.. Harvaparta Pääpappi pahistelee vastaan.. Tutkijoiden taskulamppua pidetään `Ishtarin valona.` Myyräihmisten maskit onnistuneita, päällään heillä on jostain syystä kauhtuneet puvuntakit ja housut. Olisivatko jostain muinaiselta maanalaiselta kellarikirppikseltä ostaneet?

Mukavan värikäs pölhöily. Mukavaa kesä(loma)roskaa/sadesääroskaa. Pääosissa John Agar ja vanha noirnäyttelijä Hugh Beaumont.

”This one died as a result of a blow from heavy blunt instrument:”  ”That`s a sign of higher civilization.”  Kuten on tämä elokuvakin… 🙂

 

 

Entusiasmi (N-liitto-30)

Dziga Vertovin elokuvan alku on jyrkkää rinnastamista: Toisella puolella uskovaiset ja juopot, laiskat, toisella kaikenkestävät, kaikentekevät työläiset. Tosin työläisten työskentely tulien, savujen, sulan metallin yms kanssa on äärimmäisen vaarallisen näköistä toimintaa. Hurjan toimivia kohtaukset kyllä ovat, asia tulee selväksi.

Dokumentti kertoo Donin laakson `modernisoinnista`. Tehdassalit kumajavat ja varsinkin välkehtivät, välähtelevät tulisten metallilaattojen loimussa. Tulisuihkut nuolevat tehdastyöläisiä.  Elokuva sisältää autenttisia kuvia kirkontornien kaatamisesta ja pyhäinkuvien kantamisesta minne lienee. Mutta vastavuoroisesti Vertov käyttää hänelle tuttua avantgardekuvausta; kirkoista otetut kuvat vavahtelevat. Kuin maanjäristyksissä. Mutta varsinaisesti Vertov käyttää erilaisia `avantgardeääniä`, (tulen) ritinää, rätinää, (metallin) kilinää, kolinaa.. Sähkön sirinää ja surinaa.. Hälyä. Jymyä. Jyminää. Jytinää. (Musiikkia.) Ja nämä toimivat loistavasti. Kyseessä on varsinainen Äänielokuva.

A study in terror – Viiltäjä-Jack (Bri-65)

Sherlock Holmes paljastaa, tapaa ja tappaa Viiltäjä-Jackin! Eli Suomi-kääntäjä on elokuvanimellä tehnyt valinnan, että kuka on tämän elokuvan tähti.

Tässä elokuvassa Holmes (John Neville) on aika toiminnallinen. Nyrkit ja puukot puhuvat, viuhuvat. Mutta kyllä perinteistä pohdintaakin piisaa, ja valeasuakin mestarietsivä käyttääpi. Alussa suht verinenkin ja täyteen ahdetut pubit ja kadut tuovat tunnelmaa. Ihan onnistunut, perinteinen periodikauhuilu. Frank Finlay poliisietsivänä, Robert Morley vilahtaa pari kertaa ja Judi Dench aloittelee elokuvauraansa, tätä ennen tv-sarjoja.

Jonathan (Länsi-Saksa-70)

Kauhukertomus ajasta (suurin osa ihmisen historiasta) jolloin oma kylä, kaupunki, jopa talo edustaa koko maailmaa. Tämä Hans W Geissendörferin ohjaama ruraalikauhistelu- poliittinen elokuva on, ainakin outoudessaan, poliittisuudessaan, komeassa kuvauksessaan, mutta myöskin campmaisuudessaan (tarkoituksellista, jotta edellä mainitut korostuisivat?), lähellä yllättävänkin onnistunutta kauhuelokuvaa.

Sadan-sadanviidenkymmenen vuoden takainen (tai määrittelemätön) maaseutu, kylä, kaupunki (eli siis tuo mainittu`koko maailma`) on Hitlermäisen (ei viiksiä, mutta tukkalippa) Kreivin ja hänen vampyyrijoukkonsa piinaama. `Ilmassa` on muutenkin jotain pahaa, outoa, `maailman lopullisuutta.` Mutta tarinallisen, kuvallisen rajauksensa vuoksi myös teatteriesitysmäisyyttä (kuitenkin ilman rajoittavia `kulisseja`, ”sermejä”). Itse tarina tuo, luo kulissit; kuvaukselliset, kuvauksellisesti tehdyt kulissit; Maailma on tässä. Vaikka muutakin mainitaan, näytetään.  Elokuvassa on hyvin paljon seitkytluvun Itäblokkimaiden kauhuelokuvan piirteitä. Eikä se jää pelkkiin piirteisiin.