The Blood Shed (Usa-2006)

Takapihoilla kuvattua perämettätoimintaa! Tai oikeammin takapihoilla kuvattua takapihatoimintaa! Nimbyilykauhistelu, sillä kuka nyt tällaisia tolliskoita, gauheita gannibaaleja haluaisi takapihoilleen, tai vieläkin lähemmäksi.. Muuta kuin elokuvataiteen välityksellä..

Halpiskauhistelut ovat yleensä totista vääntöä, mutta nyt on goreista göggögomediaa. Elokuvan nimi viittaa yhtä aikaa vakavampaan vääntöön että humoristisessa `innovatiivisuudessaan` juurikin siihen gauhugomediaan./ Kauhea kannibaaliperhe Bullions mellastaa `metsässä`, eiku siellä takapihoilla. Elokuvasta löytyy Papa Elvistä, ”idiootit esittävät idiootteja” sanoo närkästynyt, tyytymätön Netflix-veivaaja elokuvasta dvd:n takakannessa (tämä paaluttaa hyvin leffan `hauskan` absurdin kökkömaailman), eli halpaa Americana-kauhukomediaa luvassa. Ihan hyvin kerran kesäkatsottava kökköily, goreilu, absurdointi, mutta elokuvan valtava kompastuskivi on pikkutarkka, lähes epätoivoinen, ja sitä kautta epäonnistunut, John Watersin Pink Flamingosin ja Desperate Livingin maailman siirtäminen Divine-tyylisine hahmoineen kaikkineen punaniskaperukoille, punaniskaporukoihin (90 % elokuvasta). Yhtä epäonnistunut  on lopun 10 % yritys liittää yhtä pikkutarkasti jne Texas Chainsaw Massacre tähän vyyhtiin.

 

Mainokset

Parooni Münchhausenin uskomattomat seikkailut (Tsekkoslovakia-62)

Kukkia kuussa – seikkailuja maassa ja muussa. Animaation ja perinteisen elokuvan, live-actionin sekoittajamestarin Karel Zemanin Tarinaparonista tekemä elokuva on aivan huikeaa luokkaa; vapaa, villi, värikäs, anarkistinen, leikkisä, hauska, julma…

Alkuastelma kuussa; Avaruuslentäjämies ja paroni lähtevät kuusta lintujen lennättämällä laivalla kohti maata ja seikkailuja. Paronin tarinat, seikkailut kerrotaan ja kerrataan innovatiivisesti. Politiikkapuheet, hallitsijoille esitettävät korulauseet kuulostavat siltä kuin huuliharppuun puhuttaisiin, puhallettaisiin hengityksen tahtiin. Rakkaus leviää punaisena savuna elokuvan jokaiseen nurkkaan. Samoin sota, taistelut. Värimaailma muutenkin kulloistakin tilannetta kuvaavaa, hallitsevaakin. Rakkaustarina Avaruuslentäjän ja Naisen välillä kulkee koko ajan mukana, vaikka välillä toisistaan eksyvätkin. Lopussa pariskunta lentää haarniskat päällä kohti kuuta. Kesken lennon asut vaihtuvat lennosta(!) avaruusasuiksi, naisella kukkakimppu kädessään…

Satan`s Blade (Usa-84)

Harvassa slasherissa on pankkiryöstö, ja tämä vielä alkaa sillä. Ja ryöstön suorittavat kaksi naamioitunutta naista. (Ja ampuvat pankin kaksi naistyöntekijää.) Sitten metsämökille rahojen kanssa odottelemaan.. Mutta mökistä muodostuukin murhamökki, rahoja ei aleta jakamaan.. Mysteerimies (`Mountain man?`) puukkoineen ilmestyy.. Ja sitten saapuvatkin poliisit paikalle, mutta mysteerimies poissa, naiset paikalla, hengettöminä.. Ja tämä kaikki ensimmäisen kymmenen minuutin aikana.

”It`s nice, but spooky.” ”I think this is going to be one of those nights.” Sitten seuraakin se tavallinen slashertarina. Murhamökki on eräs talvisten vuoristoseutujen vuokramökeistä, eikä poliisien mielestä sitä kannata sulkea, vaikka siellä viime yönä nämä kauheudet tapahtuivatkin! Ja sitä paitsi, nyt on kova talvisesonki, ja nuorisoporukoita (kuinkas muutenkaan) on respa ja tienoot tulvillaan.. Ja aina kun tappoja tapahtuu, niin muuten kovakalainen järvikin kuolee siksi päiväksi, kalasaalista ei saada silloin.. (”Battle continues!” ”Legend continues!”…)

Huonosti näytelty, suht verinen slasherhömelöinti, kesä, korjaan talvigoreilu. Keskivertoslasher. Ehkä vähän ylikin.  Dialogissa välillä ihan onnistunutta vitsinkulmaa, ideankulmaa.

P.S. Elokuvan viimeinen vartti ihan jännittävää, tiukkaa mellastusta ja leffan läpileikkaava, läpilentävä linjaidea (`Satans Blade`) on yllättävänkin (kökön) onnistunut, vaikkakaan ei olekaan ihan uniikki idea. Veitsi on vietti ja viesti…

Revenge of the Zombies (Usa-43)

”What was that?”  ”They are just zombies.” John Carradine pääosittaa tätä `Zombit Natsien supersotilaina`-saagaa. Hän on tietty juuri se Zombitohtori, Natsitohtori, joka tekee näitä. Tämä Natsiteema on kuitenkin yllättävän vähäinen sivujuoni tässä, toisin kuin mainostetaan. Natsizombit vain vähän marssivat metsässä hassun torvimusiikkimarssailun tahdissa, hakkaavat hitaasti hakuilla hautausmaalla ja nauloja arkkuun. Elokuvan nimen mukainen yleisempi Zombiteema näyttele sitten isompaa osaa. Se varsinainen pääjuoni on tämä: Veli ystävineen tule katsomaan siskoaan joka on `kuollut hämäräperäisesti` kesken kukkeinta nuoruuttaan juurikin tämän mainitun zombitohtorin tiluksilla. Sisko siellä sitte makaa kuolleena, zombailee, makaa kuolleena, zombailee..

Tää on näitä jollakin lailla toimivia tunnin kauhupläjäyksiä joita tehtiin paljon 30 ja 40-luvuilla. Useaan kertaan laahaava, tunnin kestostaan huolimatta. Carradine on hyvä.

 

 

Suburban Sasquatch (Usa-2004)

Meille uskotellaan että perämettässä asuvaa Bigfoottia on välillä kuvattukin perämettässä. `Todellisuudessa` sitä on kuvattu pikkukaupungin talon, talojen takapihalla, takapihoilla. Kylillä. No, onhan tässä se `järki` että siellä pihoilla, puistoissa ja yleensäkin kylillähän hän riehuu (kuten elokuvan nimikin kertoo), koska siellä on ihmispopulaa. Perämettässä ei liiemmin, suuremmin ole. (Paitsi slashereissa.) (Eli halparatkaisu perustellaan `näppärästi` `totuudella`.)

Äärimmäisen kökköä kuraa, mutta niin äärimmäistä että elokuva perustelee itsensä, olemassaolonsa ja pysyvyytensä `parhain` päin; Pääpökkelöintinä tällaista: Kun Bigfuutti nostaa esim autoa, kiveä, puunrunkoa, niin kevyesti leijaileva `efekti` on kuin esihistoriallisen pökkelöpelin pikselikuvan päälleliimattua, päälleteipattua vaapuntaa. Roskaiset virheet jylläävät jatkuvasti; Pikkukaupungin Pääjehut (poliisit, toimittaja [päähenkilömme], Kaupunginjohtaja), ja muutkin tyypit ovat nuoria elokuvantekijöitä/ `näyttelijöitä` ilman juuri minkäänlaista `näyttelijyyttä` ja artikulaatiota (muminaksi monesti menee), liian isoasuisen (hyllyy höllyy päällä) `Footin karjunta on kuin rikkinäisenä vouaavan moottorisahan (mo)urinaa tai vatsavaivoja, kännyköihin vastataan nappia painamatta, läpimärän miehen vaatteet kuivuvat päällä muutamassa minuutissa, välillä t-paitojen gorejäljet häipyvät, välillä ilmestyvät takaisin…

Pikkukaupungin Paikallismies on `Fuutin perässä, mutta onneksi hänellä on apunaan mystinen, maaginen intiaaninainen vielä mystisemmällä ja maagisemmalla lelukorunuolella varustettuna!! (Nuolet tosin menevät ohi lähes koko elokuvan ajan…)

”Magical beans don`t exist”.

-Onnettomat efektit, onnettomat näyttelijät, esihistoriallisen alkeellista tietokone-kökkögorea, toistuvat, jankkaavat puheripulit, kekseliäs, iskevä, jämäkkä elokuvan nimi on yhtä kuin ok roskaa.

P.S. Ja tapahtui elokuvassa mitä tahansa ja missä tahansa, niin metsissä (enimmäkseen niissä), maanteillä tai kylillä, hirviön hyökkäyksissä tai rauhallisimmissa hetkissä, niin toimittajatyypillämme on koko ajan kädessään, kainalossaan paperipinkka. Ilmeisesti kässäri, dialogi?…

The Mole People – Kätketty Maailma (Usa-56)

Maan alta ei nyt ehkä ihan Uutta Maailmaa löydy, mutta Kaupunki ja kansa(t) kuitenkin..

”In archealogy all things are possible.” Mutta silti: ”So many questions.. So many questions…” Elokuvan alussa kalifornialainen `professori` halaa ja hivelee hurmiossa muovista maapalloa ja ilmaa ja kertoilee että `elämmekin ehkä maapallon sisällä omine aurinkoinemme ja kuinemme jne.`  Suuressa Idässä tutkijat löytävät Lumivuoren syvyyksistä muinaisten myyräihmisten ja sumerilaisten asuttaman kaupungin. Seuraa  yllättävänkin mainiota roskaa jonkinlaisella sanomallakin saostettuna (silloinhan roska parhaimmillaan). Ekana mainitut ovat orjia ja toiset isäntiä. Ja maanpäälliset ihmiset käsitetään tietenkin uusiksi isänniksi, jopa jumaliksi.. ”You are talking about Heaven, My Lord?” ”Maybe I am.. Maybe I am…”

Mutta vastustustakin tietenkin löytyy.. Harvaparta Pääpappi pahistelee vastaan.. Tutkijoiden taskulamppua pidetään `Ishtarin valona.` Myyräihmisten maskit onnistuneita, päällään heillä on jostain syystä kauhtuneet puvuntakit ja housut. Olisivatko jostain muinaiselta maanalaiselta kellarikirppikseltä ostaneet?

Mukavan värikäs pölhöily. Mukavaa kesä(loma)roskaa/sadesääroskaa. Pääosissa John Agar ja vanha noirnäyttelijä Hugh Beaumont.

”This one died as a result of a blow from heavy blunt instrument:”  ”That`s a sign of higher civilization.”  Kuten on tämä elokuvakin… 🙂

 

 

Entusiasmi (N-liitto-30)

Dziga Vertovin elokuvan alku on jyrkkää rinnastamista: Toisella puolella uskovaiset ja juopot, laiskat, toisella kaikenkestävät, kaikentekevät työläiset. Tosin työläisten työskentely tulien, savujen, sulan metallin yms kanssa on äärimmäisen vaarallisen näköistä toimintaa. Hurjan toimivia kohtaukset kyllä ovat, asia tulee selväksi.

Dokumentti kertoo Donin laakson `modernisoinnista`. Tehdassalit kumajavat ja varsinkin välkehtivät, välähtelevät tulisten metallilaattojen loimussa. Tulisuihkut nuolevat tehdastyöläisiä.  Elokuva sisältää autenttisia kuvia kirkontornien kaatamisesta ja pyhäinkuvien kantamisesta minne lienee. Mutta vastavuoroisesti Vertov käyttää hänelle tuttua avantgardekuvausta; kirkoista otetut kuvat vavahtelevat. Kuin maanjäristyksissä. Mutta varsinaisesti Vertov käyttää erilaisia `avantgardeääniä`, (tulen) ritinää, rätinää, (metallin) kilinää, kolinaa.. Sähkön sirinää ja surinaa.. Hälyä. Jymyä. Jyminää. Jytinää. (Musiikkia.) Ja nämä toimivat loistavasti. Kyseessä on varsinainen Äänielokuva.

A study in terror – Viiltäjä-Jack (Bri-65)

Sherlock Holmes paljastaa, tapaa ja tappaa Viiltäjä-Jackin! Eli Suomi-kääntäjä on elokuvanimellä tehnyt valinnan, että kuka on tämän elokuvan tähti.

Tässä elokuvassa Holmes (John Neville) on aika toiminnallinen. Nyrkit ja puukot puhuvat, viuhuvat. Mutta kyllä perinteistä pohdintaakin piisaa, ja valeasuakin mestarietsivä käyttääpi. Alussa suht verinenkin ja täyteen ahdetut pubit ja kadut tuovat tunnelmaa. Ihan onnistunut, perinteinen periodikauhuilu. Frank Finlay poliisietsivänä, Robert Morley vilahtaa pari kertaa ja Judi Dench aloittelee elokuvauraansa, tätä ennen tv-sarjoja.

Jonathan (Länsi-Saksa-70)

Kauhukertomus ajasta (suurin osa ihmisen historiasta) jolloin oma kylä, kaupunki, jopa talo edustaa koko maailmaa. Tämä Hans W Geissendörferin ohjaama ruraalikauhistelu- poliittinen elokuva on, ainakin outoudessaan, poliittisuudessaan, komeassa kuvauksessaan, mutta myöskin campmaisuudessaan (tarkoituksellista, jotta edellä mainitut korostuisivat?), lähellä yllättävänkin onnistunutta kauhuelokuvaa.

Sadan-sadanviidenkymmenen vuoden takainen (tai määrittelemätön) maaseutu, kylä, kaupunki (eli siis tuo mainittu`koko maailma`) on Hitlermäisen (ei viiksiä, mutta tukkalippa) Kreivin ja hänen vampyyrijoukkonsa piinaama. `Ilmassa` on muutenkin jotain pahaa, outoa, `maailman lopullisuutta.` Mutta tarinallisen, kuvallisen rajauksensa vuoksi myös teatteriesitysmäisyyttä (kuitenkin ilman rajoittavia `kulisseja`, ”sermejä”). Itse tarina tuo, luo kulissit; kuvaukselliset, kuvauksellisesti tehdyt kulissit; Maailma on tässä. Vaikka muutakin mainitaan, näytetään.  Elokuvassa on hyvin paljon seitkytluvun Itäblokkimaiden kauhuelokuvan piirteitä. Eikä se jää pelkkiin piirteisiin.