Who`s Crazy? (Usa-Fra-Bel-66)

Thomas `Tom` Whiten vuosikymmeniä kadoksissa ollut (häneltä itseltäänkin[?], vaikka löytyikin vastikään kotoaan) avantgarde-elokuva, ainoa ohjaustyö Who`s Crazy on `mielisairaala-avantgarden` parhaita töitä. Toisteinen (pakostakin) näytteleminen saa tukea Ornette Colemanin(!) free jazzista. Molemmissa puolissa on toisteisuutta (free jazzissakin, nimestään huolimatta) ja tässä, kun kaksi toisteisuutta lyö toisiaan vasten, tapahtuu sulautuminen. Tämä Ranskassa, Belgiassa kuvattu elokuva on myös nimeään myöten onnistuminen; nimi on yhtä aikaa liian laaja, liian pieni, liian latistava, ennalta-arvattava, epätosi, pyöristävä, kapeuttava, sullova, ympäripyöreä ymmärtävä, yleinen,  tavanomainen, itsestäänselvä, selittelevä, jopa banaali, mutta myös iskevä, jämäkkä. Se on onnistunut kiteytys, ilman krumeluureja. Se on se mitä se kuvaa. Siitä ei ole tehty suurempaa. Eikä pienempää. Sillä ei voi olla muuta nimeä.

The Living Theatre-ryhmän kanssa tehty elokuva kertoo mielisairaalan bussista karkaavien potilaiden saapumiseta belgialaiseen maalaistaloon. Aina kun näyttelijä näyttelee mieleltään sairasta mukaan tulee liiallista, toisteista riehumista, niin tässäkin. Mutta koko elokuvan päällä lepää, riehuu veisu, hymni, hyminä, humina, lumous joka antaa sille voimaa pakoon. Ärsyttävintä elokuvassa on ikiärsyttävä korkealta kirkuva välillä puhe, välillä ”oopperallinen” laulu sinne tänne sinkoilevine taidelauseineen. Mukana myös mainintaa siitä, että vaikka porukka on mikä ja ketä tahansa (vaikka hippimäinen teatteripoppoo), niin kokoukset voivat olla oikeudenkäyntejä jo ennen kuin aloitusnuija kumahtaa. Hyvä huomio, hyviä huomioita. Ei pelkkää riehuntaa, ei pelkkää elokuvaa, eikä mitään epämääräistä, korottavaa ja kohottavaa (=kohokas), tyhjää `puhdasta elokuvaa`, vaan oivallusta, sanomaa, merkitystä. Ilman (tyhjää) glooriaa.

Luulin jo vähän ennen loppua, että joudun kirjoittamaan ”Loppu olisi voinut olla lohdullisempi”, tähän suuntaan suunnataan, sännätään vähän, mutta se olikin onneksi absurdin hauska. Kummankinlaisia lopetuksia tämäntapaisissa teoksissa harrastetaan..

”Where is the water?!”

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s