`Avaruus`vampyyrit, seksi-natsit (vai mitkä lie, elokuvan alussa on pitkä luettelo) saapuvat `maahan`; vaihtoehtomaahan, vaihtoehtomaailmaan, vaihtoehtokaupunkiin. Kaupungissa ei näytä olevan kuin vaihtoehtojengiä, punkporukkaa. Kaduillakaan. Hämy-hörhö-lumemaailmaa. Aivan alussa kyllästyshuokasin, että taas tätä avantgardemaista negatiivikuvausta. Mutta kun selvisikin (muutaman sekunnin ajan), että tällä ylivalottuneella valkoisuudella ehkä kuvataankin sitä miltä auringonvalo vampyyreista näkyy ja tuntuu, niin sehän on hieno idea.. Ja selviää myös, että kävelykeppiä ja/tai sateenvarjoa voi käyttää vampyyrintappovaarnana. Mutta tätä ei ole oikeastaan tosiaan kuin muutama sekunti, vaikka vampyyrielokuva muka onkin, koska pitää päästä pornoilemaan, provoilemaan.. Ja taitaa vilahtaa kohtaus, jossa vampyyri ei näy kuin peilissä. Sehän on aivan mainiota. Vielä kun vampyyri olis valkusipulia rakastava pappi. Eikä tämä tähän, tässä minään vitsinä… Mutta on tässä tällainen mainio juttu: Nämä vampyyrithan eivät pelkää valkosipulia, mutta pelkäävät vhs-kantta johon on kirjoitettu Andrei Tarkovski! Tähän teemaan liittyy myös paikka missä elokuvassa paljon aikaa vietetään; Kyseessä on (joko elokuvaa varten rakennettu tai olemassa oleva) undergroundbaarin -ja videovuokraamon yhdistelmä. Seinillä mm Anthropophagouksen ja tietenkin Nekromantikin julisteet.
Mutta enimmäkseen: Pornoilua, provoilua, semisplatterointia…
Tämä on eräänlainen mustavalkoinen versio, tai oikeastaan ylitys, yritys Slava Tsukermanin Liquid Sky`sta. Ylitys siksi, koska tässä myös pornoillaan, ja yritys siksi, koska tästä tuli toisteisen tylsä (porno)provokaatio. Tyhjästä provoilusta vielä, elokuvassa myös (teko-)oksennetaan vähän väliä. Mutta mielenkiintoinen teos yhtä kaikki; Avantgardekuvaus tekee elokuvasta paremman kuin se oikeasti on. Ja lisäkatsonnat. Näiden ansiosta pornoilu asettuu paremmin elokuvaan. Ja vie, vähentää provoilua pois silmistäni, mielestäni. Vaikkakin ohjaaja ja muutkin(?) tekijät nostivat nimenomaan sitä haastatteluissa framille? Minulle tämä/tässä alun, ensimmäisen katselukerran tylsä toisteisuus tekee toistuvien katselukertojen jälkeen tylsästä elävän, provakaatiosta vain katoavan sanan. Eli ”kertomus” siitä kuinka elokuva muuttuu katselukertojen myötä; Minua alkoi ensimmäisen katselukerran (sekä elokuvan että haastattelujen) rasittamaan ohjaajan `Lisäsimme pornon provokaationa`-heitot. Ja provosoiduin itsekin alussa provosoitumalla; Melko paska elokuva. Halusin antaa ( 2012 kuolleelle!) ohjaajalle ”jotain” takaisin tästä heitosta. (Milloin opin, että älä arvostele haastatteluja, vaan elokuvaa?! Arvosta omia ajatuksiasi siitä, elokuvasta, kirjasta jne [vaikka myöhemmin muutaisitkin mielipidettäsi] Älä eksy liikaa teosten ulkopuolelle. Älä anna muiden vaikuttaa. Ainakaan näin nopeasti.) Hän teki hyvän elokuvan. Heitostaan huolimatta.
”We are the World. We are the children.”
P.S. Ja kyllä mä tätä ohjaaja Carl Andersenin ohjaamaa elokuvaa katson vaikka joka päivä kuin hänen vuoden-90 tökeryyttään, harhauttavasti, tökerösti ja kökösti `kansainvälisesti` nimettyä Mondo Weirdoa. Se, viimeksimainittu on kuin huono, vähän rajumpi ja reilusti ylipitkä industrial- punkbändin video. Tylsä. Vampiros Sexokseen on kuitenkin ripoteltu kekseliäitä kohtauksia sen verran koko elokuvan mitalle, ettähomma pysyy mielenkiintoisena, tylsää ei pääse tulemaan.