Teetä ja turpaanvetoa. Elokuvan alussa nuorisorikollisen pitää päästä vankilaan vuodeksi. Hän tekee kirvesryöstön pankkiin hajottaen sillä ikkunat, peilit, pöydät, tiskit ja jää odottamaan poliiseja. Mutta tuomari antaa hänelle vain 10 kuukautta vankeutta, joten hän heittää tuomaria kengällään, ja saa kaksi kuukautta lisää kakkua..
Elokuvan pääpaikka on tietenkin juuri tuo Teehuone. Sen asiakaspalvelua, menoa ja meininkiä esitetään honkkari-itätyyliin rasittavan överiksi, överisti; Kymmenkunta tarjoilijaa kaahaa ympäri kahvilaa koko ajan juomia, ruokia ympäriinsä kantaen (mutta ei pöytiin) ja jotain asiakkailtaan ja toisiltaan kysellen. Ja tämä tapahtuu tietenkin huutaen! Ja tätä tapahtuu aivan koko ajan, vaikka asiakkaita ei tule lisää sisään. Ja vaikka tulisikin, niin kuka pystyy juomaan, syömään mitään tuollaisessa kaaoskahvilassa? Näköjään kaikki. Ja he kaikki myös huutavat! Mutta sitten kahvilaan hyökkäävätkin nuorisoroistot ja gangsterit. Mutta Kahvila onkin kova ja alkaa panna vastaan…
Teahouse on arvosteluissa vähän laimeaksi lytätty lättäys Shaw Brotheriksi, mutta minä pidin. Muutamat erikoiset kuvakulmat honkkarointeihin piristivät, samoin vähän erikoisempi juoni sinne (Italocrimemäinen ”laki, vankila on voimaton nuorisorikollisia, ehkä kaikkia rikollisia vastaan), sekä myöskin Italocrimemäinen musiikki.
”Tyttäreni on murhattu. Poikani on murhaaja. (Mutta ei ensiksi mainitun, lat.huom.) Onnettomuus tulee aina kaksin.”
Kotiprojektori 