..häveliäisyys ja kainous on jaossa… Ja josta (s)eksploitaatio on paossa…
”Job? Winter in Bahamas? ”No. Winter in Brighton.” ”I always saw Brighton as a place where the filthy rich went for dirty weekends”. Katsoja näkee noin puolen tunnin päästä (elokuva kestää tunnin) kun nainen ja harvinaisesti (s?)eksploitaatiossa jopa juuri potkut (”Olen aina sanonut että tämä paikka on alkanut yhä enemmän muistuttaa Kremliä! Ei, en tiedä kenen pää pyörii seuraavana..”) mies (viiskytkuvun ”vanha” rogkandrollaaja etsii ja löytää ja ei löydä swingin Londonin svengiä ja swingiä pitkin poikin, potkin baareja) pakotetaan kummallisiin kuviin joissa heitä väännellään päästä ja hiuksista!! Eli siinä se ”(s?)eksploitaatio”! Ja siinä se kaikki muukin. No, on tässä muutama vilahtava striptease”tiiseri”, tisseri.. No, lopussa on kuitenkin kökkö, mainio, vauhdikas, vinkeä, virkeä, värikäs, yllättävä kummitusjuna-ammuskelu! Eli ”suuri” ”kytkentä”, katkaisin on häveliäs ja kaino kummallisuus, mutta kummallisuus kuitenkin, Pete Walkerin tallista.
Ja onhan tässä kivaa, kovaa kunnon camp-roskaa: Pääosahemmo vangitaan autoon ja kohta lähes samantien hänelle ilmestyy ase käteen! Tais jäädä tolloilta taskut tarkistaminen tekemättä tai silkka käsikirjoituskömmähdys, lömmähdys, römmähdys, tömmähdys… 50/50.. Ja toinen, pahempi, parempi (kökköydessään): PääosaTollo saapuu murhapaikalle, ottaa aseen lattialta käteen, laskee lattialle, soittaa puhelimella, mutta luuri on ainoa josta pyyhkii sormenjälkensä, esim ja varsinkin pyssystä ja ovinupista ei. Ei taida olla paljon nupissa, hei!
50/50
Kotiprojektori 