Kolmen episodin kovaa kouraiseva, kylmäävä elokuva Kiinan korruptiosta ja siitä kummunneista kuolemista.
Ensimmäisen episodin alussa motskarimies ampuu välillä pistooli suussaankin (jotta voi saavuttaa viimeisenkin pakenijan) kolme maantierosvoa. Mies ajaa oikeastaan koko elokuvan, episodin, episodien läpi, mutta tämä ei ole vielä ”hänen” episodinsa, se tulee seuraavana, tässä episodissa keskitytään mieheen lempinimeltään Mr Golf. Hän on kaupungin korruption äänekäs vastustaja ja lempinimensä hän sai siitä kun kaupungin kätyrit hakkasivat maassa makaavaa ”häntä” kuin golfpalloa. Mies lähteekin gangsteri- ja Kauko-Itälänkkärityyliseen kaupunkipuhdistus-operaatioon kohti paikan pomoa, kohti kaupungin ylintä hapantunutta kermaa, kohti ylintä yrjöisää ydintä ja ensimmäisiä tapettavia onkin juuri ”Häntä” Mr Golfiksi ilkeydessään, typeryydessään haukkuva tollo. Ankara, kova, rohkea episodi, joka sisältää tosin kohtia jossa mutaan juuttunutta hevosta kärryineen oikeasti piiskataan niin että se vajoaa polvilleen. Tämän typeryyden takia en kyllä elokuvaa koskaan omakseni ota, vaikka kaupunkitappaja ampuu hänetkin… Oikeasti tehdyt eläinrääkkäykset ja lapsiin kohdistuvat (eikä kyllä aikuisiinkaan) kohdistuvat kaltoinkohtelut ovat minulle kuppi kusta ja pala paskaa, toivottavasti myös muille, sillä tällaisia kohtia ei elokuvissa tarvita…
Aaveet ja Haaveet
Monille poluille, raiteille ja teille
”Jumalat ovat syyttämistä varten.” sanoo jo ensimmäisessä osassa tavattu maantierosvo ”omassa” episodissaan kun hän rukoilee aaveita savuavat tupakat päänsä päällä. Savuna ilmaan taitavat mennä myös tämän Idän Robin Hoodin ”haaveet” ja rahat, koska perhe ei hyväksy ”ammattiaan” eikä rahojaan.. Ja, eli ryöstely, tappaminen jatkuu.. Ei niin tanakka ja tiukka kuin edellinen, menee myös muiden, muille teille ja raiteille, mutta se monipuolistaa, laajentaa, mutta myös latistaa. Mutta myös patistaa katsojaa, näyttelijöitä muiden(,) muihin ongelmiin. Esim kylpylä-saunan virkailijattaren suhde naimisissa olevaan mieheen. Ja johtaa virkailijaa prostituoiduksi vaativan paska-asiakkaan tappoon.
Kolmannen episodin alussa kahden duunarin juttelu johtaa toisen loukkaantumiseen vaate-hikitehtaassa. Loukkaantumattoman pitäisi ilmeisesti tehdä molempien työt, joten hän lähtee vetämään, ja jo suunnitellun muutaman päivän ”loma”, ”vapaa”päivän matkasta tulee uusi hikiduuni (”ensimmäinen viikko palkaton”), nyt puku päällä, mutta samaa nöyristelevää paskaa, nyt vain massiivisemmassa muodossa, elitisti-hienostoasiakaspalvelijana. Samaa prostituutiota, naisilla tietenkin varsinkin.
”Ymmärätkö syntisi?” kysytään näytelmässä elokuvan lopussa. Kuka ymmärtää, kuka ei, mutta ymmärtäjä ei varmaankaan ole ”Etkö tajua, tiedä, ymmärrä, kuka minä olen?”-porukasta.
Mestariohjaaja Jia Zhangken teos on ankara, julma, kova, kylmä patistus.
Kotiprojektori 