Sotilas (asuu Ninjatutkimusjärjestön lukaalissa) ihastuu lentokoneessa lentoemäntään (emäntä on korjannut lennon aikana miehen solttutakin!?) ja he menevätkin kohta yhdessä treffeille. Mutta treffit menevät mönkään kun joku japsi-mexityyppi tuijottaa naista vihamielisesti, ja nainen lähtee pakoon, mutta törmää teatraalisesti teatterimaisissa ympäristöissä tanssahtelevaan tiukkamustasukkahousu-nahkatakki ja purkka ja puukko (he. ”Ninjat”[??} sylkevät puhaltavat purkkapaloja silmiin!!) naisjengiin() jotka tappavat tuijottajamiehen ja ihastujakin saa vähän kipua kylkeensä. Sitten nainen kidnapataan! Onko syylliset tämän takana mexi- vai naisjengi?…
Vähän Seijun Suzukin ElokuvaMaailman mieleen tuoma teos sisältää miehen poptaidepainajaisunen jossa nainen pakenee erivärisissä paperitaustoissa naisjengiä repiäkseen itsensä väripaperin läpi aina uuteen väripaperi”huoneeseen”, ravintoloissa ja asunnoissa on isot teatterilavasteiset mustavalkotapetit kaupungin kaduista, sidontastudiolla vieraillaan tappelemassa, pääosamies on muuten SAATANAN KOVA TAPPELEMAAN, SAMOIN GOLFMAILANAINEN!!??..
Mukana myös Bond-maisia juttuja (näkyMÄTTÖmyyspallo, naurukaasupommi.. golfreppu-puutynnyritykki) ”Ninjat” heittelevät myös singlelevyjä (seiniin), LP:t olisivat olleet varmaan liian tuhteja, autoilla ajetaan kuin keinuen epäluonnollisen värikkäissä maisemissa…
”Where I take you?” ”Anywhere is fine.”
Kotiprojektori 