Elokuvan alussa mies muhinoi ja hän ja kamera herkuttelevat kauniin alastoman naisen vartalolla yhtäkkiä tuijottajamiessika kuristaa naisen! Sen jälkeen mies laahustelee, tallustelee ympäri asuntoa kädet taskuissa laiskasti lattiaa potkien kuin joku tylsää peruskeskiluokkaelämäänsä haukotteleva jamppa. Sitten seuraavassa alkutekstiosuudessa miehestä esitetään lapsuuden valokuvia joissa hän on lähes aina muusta perheestä erillään.. Ja elo-valokuvaaja hänestä on nyt tullutkin, sleazesellainen…
Eli fetissiset, sleaziset kuvaukset kiinnostavat miestä ja samoin elokuvan naisohjaajaa Christine Hornisherin tässä harvinaisessa ja hänen valitettavasti ainoassa ohjaustyössään. Joka tuo karun kliseisesti, mutta mielenkiintoisesti, muistettavasti, mutta myös kauniistikin kaksi elämän viemäriverkoston räpistelijää yhteen. Ja se yhteys on yhtä aikaa kaunis ja karu, hiljainen, niljainen ja viljainen… Ja ihan elokuvan loppu ensin-jälkeen: latistava, patistava.. Yksi kekseliäimpiä, uniikeimpia julman karun konkreettisia, sananmukaisia Hollywood-lopetuksia!
Kotiprojektori 